Kaikki tapahtui, kun mä menin perushoitomerkin kurssille. Suitsinta kokeessa oli Nasse ja Hanna. Tiesin millainen Hanna oli (mun mielestä silloin vaikea) ja halusin suitsia Nasun. Olin vakaasti halunnut Spiritin hoitsuksi, mutta hoitsulle piti pärjätä ja Spirit aina käänsi mulle pyllyn enkä siis saanut sitä kiinni, niin aloin olla sitä mieltä, että Nasu oli niin kiva suitsinnassa, että otetaanpa se hoitsuksi ja siitä kakki alkoi. Viikoittain Nasun hoitaminen tallilla ja en ikinä ollut tehnyt muuta kuin suitsinut kokeessa. Oli ihanaa ja varsinkin katsoa kun isot hoitaja osasi kaikkea. Nasulle en ikinä hermostu, tekee se mulle karsinassa mitä vaan tai meni tunti kuinka huonosti. En vaan osaa olla vihainen. Se rakastaa olla hellittävänä, se rakastaa rapsutuksia ja kun kumisualla vetää ryntäistä. Nasse on mulle todella tärkeä ja ensi vuonna meille tulee huimat 2-vuotta täyteen. Siinä ajassa alkaakin jo tietää Nasun metkut ja muut jutut. Mulla ja Nasulla on niiin paljon kaikkea kivaa ja ei niin kivaa, surua, vihaa, iloa ja rakkautta. Olen niin onnellinen hoitaja, etten ikinä (jostain syystä) olisi uskonut! <3 Nasun on paras ja se on opettanu mua, vaikka missä! Ihan paras mahdollinen hoitoponi. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti