maanantai 9. toukokuuta 2016

Kevään eka pelto

No niin vihdoin sain raahauduttua tänne koneen äären kirjoittamaan viimeviikon tunnista, vaikka kuvat onkin ollut mulla hallussa jo monen päivää. No mutta sitten itse asiaan. 

Mentiin siis pellolla ja ei siis saanut kisata hevosilla rintarinnan peltoa pitkin, sillä nämä oli niitä kevään ekoja peltoja joten päätin vääntää Paavolla vähän sileää iiiisolla ympyrällä. Ensiksi kumminkin käveltiin pelto ympäri pitkin ohjin ja sitten ravattiinkin se vielä n. puoliksi ympäri, ei ihan koko matkaa kumminkaan viititty. 

Sitten aloin ottamaan ohjia käteen ja olen vähän sellainen Hans-Dieter Dreherin junior -malli, sillä itsellen sopii ja tykkään ratsastaa hevosia pitkällä ohjalla ja lyhyiltä jalustimilta, liekö tämä tapa vaan jaanyt kirahvikaulaiselta Reetulta. ;) No mutta joka tapauksessa aluksi hain vaan hyvää rytmiä ja sitä tempoa ettei se vanhus ihan lähde sieltä mun alta. Hetken ravailtua vaihdoin suuntaa ja tein samaa.  


Liisa kerää ohjia käteen




Hetki ennenkö huudettiin, että saa ottaa laukkaa tein taivutuksia sisään-suoristus-ulos. Paavo kun tuppaa olemaan jo vähän jäykkä ja tosi harva jaksaa taivutella sitä kun se on kankea kun rautatanko. Taivuttelin kumminkin ihan reippaalla ravilla sitä tosiaan sisään ja ulos ja suoristus aina välissä. Paavo taipui tosi letkeästi ja oli muutenkin miellyttävä ratsastaa. 

Tässä suoritetaan just laukanvaihtoa
Laukassa hain hyvää rytmiä ja annoin taas Paavon laukkailla ihan reippaasti eteen ja otin vähän kevyempää istuntaa mukaan. Sitten otin takaisin perusistuntaan ja tein kahdeksikolla muutamat laukanvaihdot. Paavo teki tosi hyvät puhtaat vaihdot ja siihen oli hyvä sitten lopettaa ja lopuksi loppuravailla hevosen kanssa suoralla uralla. 
Paappa juokseee, nämä alkutunnin kuvia






Loppuhumpat Paapaan kanssa <3




keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Enkeli kuin enkeli

Kuten olettekin varmaan huomanneet. Kyseinen pienhevonen nimeltä Enkeli eiolekaan mainittu mun blogissa kun kerran. Silloin kun Enkelin mainitsin mietin, että olisi kiva mennä sillä ja eilen sellainen päivä tuli! Nimittäin Paavo on niin vanha, että se ei mene kuin max. 2h päivässä tai yhden raskaamman, ja eilen se oli mennyt kaksi niin mulle piti laittaa joku muu ja tälläkertaa listalle oli ilmestynyt Enkeli. 

Mut tunetaan ratsastajana aika epävarmana ja olen tosi ennakkoluuloinen ja huono kokeilemaan uusia hevosia (näin oli myös Redin kanssa). Jännitän aina muiden kommentteja ja tietysti jos jollain muulla on mennyt välillä huonommin tai hevonen on ollut villi, niin ajattelen että se on varmasti minullakin. Sen verran kumminkin lähden aina kokeilemaan parastani, mitä kyseisestä hevosesta voi saada ekalla tunnilla irti. 

Eilen Enkelin kanssa tämä näkyi ja olin vähän pahantuulinen ennen tuntia, hermostunut ja tuli sellainen puheripuli ja vaikka kaikki paikalla olijat huomasi jännitin paljon, mutta helpotan jännitystäni puhumalla ja vakuuttelemalla muille sekä itselleni, että "ei tämä nyt mua jännitä, ihan ookoosti se on muillakin mennyt". 

Kaikista ennakkoluuloista huolimatta neutralisoidun aina selässä ja lähden vähän humoristisella otteella tutustumaan hevoseen ja ratsastamaan tuntia. Ja niin tein eilenkin. 



Pakko sanoa, että en ole nauttinut omasta tekemisestäni ja ratsastamisesta yhtä paljon, Redin lähdettyä. Tuli vähän sellainen Redi vaikutelma; Enkeli toimii ulko-ohjalla, sisäohjan saa aikalailla unohtaa, kaarteissa pitää tukea jaloilla tosi paljon tai kippaa sisään. Laukka on matalaa ja ei rullaa helpolla ylöspäin (<- ihan kun Redilläkin :D) eli joka toinen askel puolipidäte ulko-ohjalla ja joka toinen askel pohkeella eteen ja näin löytyi oikein kiva laukka.

Jo tosissaa se sisäohjas roikkuminen

Tunnin aiheenahan oli siis uusinnanratsastus ja meillä oli musta kiva rata ja koska Enkeli oli mulle tuntematon hevonen lähdin menemään mieluummin lujempaa, kuin tiukkoja teitä tai oikaisuja. Hypättiin eka muutamaa yksittäistä pystyä, ensiksi ihan perus pystyä ja sitten vesiattopystyä ja molemmat meni ihan ok, ja molempia tultii kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sekä pystylle, että vedelle tuli töpöaskel, mutta ratkaisemalla eteen tuli hyvät paikat.
Rataa tultiin kaksi kertaa ja ensimmäinen oli mun mielestä ihan ok, mutta meinasin unohtaa vikan kännösen pystylle. Toinen oli asteen sujuvampi rata, mutta söhlin lähestymisen sarjalle ja se olikin sellainen sarjan ratsastus, että oksat pois! :D Sieltä jatkoin vesimatolle ja vesimatonkin sain möhlittyä, kun Enkeli tuli turhan pitkänä sille ja unohdin kokonaan viimeisen esteen. :D Tulin sitten vesimatolta pystylle uusiksi ja vihdoin kokonaan loppuun! 
Enkeli oli superkiva ja ensi viikolla luvassa on avotaivutusta ja kysyin saisinko jatkaa Enkelillä. Ja ilmeisesti saan, jes! Ehkäpä tästä lähtee toinen "Redi -tarina", joka toivottavasti ei pääty samalla tavalla kun mun ja Reetun taipale! Mulla on sitäkin hevosta ihan hirveen kova ikävä ja tulee vaan enemmän ikävä katsellessa meijän menoa videoilta ja kuvista. <3

maanantai 2. toukokuuta 2016