Välillä tulee mietittyä ja katseltua asioita joista ei ole kun hetki. Viime vuonna ratsastin viimeisiä kausia Viikissä, kävin Toppenilla. Syksyllä ratsastin hyvän valmentajan silmän alla ja normaalilla viikkotunnillani, nyt kun katsoo kuvia kesästä, ryhti on hyvä, ratsastus siistiä. Pohdin että syksyllä ratsastus ei tuntunut niin hauskalle kun se oli, vaihdoin parhaasta ryhmästäni pois ja ratsastin tunneilla jotka oli alle minun tason ja sitten valmennuksessa. Mitä kävi?
Ensin viikossa oli alle mun tason oleva viikkotuntini (koska mun tasoisessa ryhmissä tai mulle sopivaan aikaan ei ollut tilaa), yleensä meni aika pieleen, en saanut tunneilla tehtyä mitään. Sitten lauantai aamusta menen vielä valmennukseen, siinä meni välillä toosi hyvin ja välillä niin pieleen että ärsytti ja kunnolla. Jos ärsytti valmennuksessa, niin keskiviikkona omalla tunnilla en saanut/mahtunut tekemään kaikkea.
Näin aloin yli ratsastamaan ja laitoin itselleni paineita, jolloin tunne ei ollut hevosen selässä yhtään parempi. Kaikki tuntui menvän vaan kasaa, varsinkin keskiviikkoisin. Loppu syysaudesta, mun oli vaan pakko lähteä Viikistä. En kehittynyt, mun tunti oli... ...valmennus oli ihan jees. Se oli sitten, heippa Viikki.
Tässä nyt kuitenkin muutama kuva viimevuodelta:
 |
| Niin hieno <3 |
 |
| Miks mul ei oo enää noin pro ryhti :o |
 |
| Ihailen itseäni |
 |
| Olin, vielä viimevuonna valmennuksissa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti