Tyylillä ei niin väliä

TNäinpä juuri.

Pääsin siis unohtamaan järkkärit kotiin, joten puhelinkuvat on nyt taas käytössä. 

Menin siis Ruutilla ja hämmästyin aika paljon listaa silmäillessä. Sitten pikkuhiljaa innostuin vain enemmän ja enemmän ajatuksesta. Katselin sitten miten se meni kaverillani aikaisemmalla tunnilla ja ihan hyvälle näytti. Ruuti on Ruuti. Vauhtia löytyy, mutta pidätteet toimii. Katselee esteitä ja on kaniloikista tuttu. No niin siihenhän mä kokosinkin kaiken mitä tänään tapahtui. Kerran olen sillä aiemmin mennyt ja silloinkin hypännyt ja satula oli ihan kauhea istua, jota valitti moni muukin. 

No nyt takaisin aiheeseen. Poni tuli tunnin välissä talliin joten harjasin vain kevyesti ja putsasin kaviot ja varusteet sekä ratsastajalle että hevoselle päälle. Maneesiin ja pomppasin selkään. Ai että sillä on oikein kunnon polvitoppaukset ja takapohkeellekin tuet, oikein kunnon estepenkki jolla pysyy Ruudin hypyissä kyydissä. Alku ravit kevenneltiin ja otettiin puomi mukaan ja pian myös laukka lisäksi. Ruutilla oli sopivasti vauhtia, mutta se vaan juoksi läpi laukkatehtävän pääty-ympyrällä, jossa ylitettiin puomi. Sama tapahtui esteillä, juostiin vaan tehtävät läpi eikä siihen saanut mitään tolkkua. Siinä sitten ylitettiin muutama puomi kasa ja laskettiin laukka-askeleet. Niitä tuli meille milloin kuusi, kun tulin rauhassa, mutta melkein aina tultiin reippaalla vitosella. Eka osa linjasta jäi puomikasaksi ja toinen ristikoksi 40cm. Ne tultiin kanssa ihan taidokkaasti. Toistaiseksi... Kun molemmista tuli ristikot (40cm ja 50cm) menijän hyvä tuuri loppui. Ruuti veti jarrut pohjaan ja luulin, että se kieltää ja se keräsikin kaikki jalat ilmaan. Ikinä ei ollut varma kieltääkö vai tekeekö ton saman jutun. Kaiken lisäksi siihen, että Ruuti saadaan esteistä yli, niin sen lisäksi piti keskittyä kevyeen istuntaan esteiden välissä ja laskemaan askelia. Siinä jäin joka hypystä jälkeen ja kun Ruuti hyppäs, mä hyppäsin johonkin ilmansuuntaan siellä selässä. No sitten tultiin ristikko (50cm) ja pysty (55-60cm) ja sitten ekalla ristikolle huonosti sisään, mä jäin jälkeen ja tuli tosi epämääräinen hyppy ja viidessä nopeassa laukka-askeleessa en saanut pakkaa kasattua ja sitten pystylle se stoppas tai niin mä ainakin luulin ja hetken päästä oltiin kaikki neljä jalkaa ilmassa ja missäs mä? No siellä ponin kaulalla, toinen jalustin jalassa huutamassa (tiedän että ei saa, sori paniikki reaktio :D) että "Mä tipun!" siinä keräsin itteni satulaan ja tultiin linja kaksi kertaa uudestaan, koska eka ei onnistunut, niin sitten vielä toinen vähän edes järkevämpi. Päälliset fiilikset oli hauskat ja oudot, koska en oo hetkeen tippunu, toisaalta ois ollu hauskaa tippua siinä tilanteessa. Toivoin Ruutia ens kerraksi, koska tällaiset hevoset/ponit opettaa tosi paljon tasapainoa ja että kaikesta ei yli päästä pelkästään ohjaamalla.