Näillä fiiliksillä lähdin Cendaa ratsastamaan tiistaina. Juu vastalaukka -ei kiitos! Aina ravin kautta myötälaukaks. En osaa oikein istua rennosti sen laukassa jolloin jään pomppimaan satulaan en saa jalkaa kiinni ja näin tuettua Cendaa kaarteissa jalalla. Mulla ei ole kuvia tunnista joten en sen kummallisemmin kerro.
Hevonenhan on aina ihmisen peilikuva, eikö?
Ensi viikolla sitten hyppyhommia vanhalla herralla... Nimeltä Paavo eli ihan uus ratsu alla, kiva nähdä miten menee! :) Voin kertoa että kyseessä vanha kunnon estehevonen, ollut siis opejen kisahevosena ennen kuin siirtyi tuntikäyttöön. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti